NIKOLAUS PIISPA. Hyvä. (alennetulla äänellä.) Luottamuksen pitää teidän kuitenkin kadottaman, (huutaa:) Viljam!
SKULE HERTTUA (alennetulla äänellä). Kirje! kirje!
NIKOLAUS PIISPA (häntä kuulematta). Viljam! (Viljam tulee; piispa vetää hänen aivan viereensä ja kuiskaa:) Kun sain viimeisen voiteen, niin sainhan kaikki syntini anteeksi?
SIRA VILJAM. Kaikki syntinne, syntymästänne saakka siihen hetkeen, jolloin voiteen saitte.
NIKOLAUS PIISPA. Eikö edemmäksi? Enkö täydelleen siksi kuin menen pois?
SIRA VILJAM. Herra, te ette tee syntiä tänä yönä.
NIKOLAUS PIISPA. Hm, kuka sen voi tietää —; ota kultamalja, jonka sain Absalon piispan peruja — anna se kirkolle — ja lue seitsemän suurta kirkkorukousta lisäksi.
SIRA VILJAM. Herra, Jumala olkoon teille armollinen!
NIKOLAUS PIISPA. Seitsemän rukousta lisäksi, sanon minä — tämän yön syntien edestä! Mene, mene! (Viljam menee; piispa kääntyy Skulen puoleen.) Herttua, jos kerta luette Trond papin kirjeen, ja mahdollisesti tulisi ilmi että Hookon on oikea, — mitä tahdotte silloin tehdä?
SKULE HERTTUA. Jumalan nimessä, — silloin hän myös on oleva kuningas.