MUNKIT (tulevat paeten ulos kappelista). Pelastakoon itsensä, ken voipi!
YKSITYISIÄ ÄÄNIÄ. Kaikki pahat ovat tänä yönä irti!
TOISIA. Nurkasta kuului äänekäs nauru! — Huuto kuului "hän on käsissämme!" — Kaikki kynttilät sammuivat!
HOOKON. Nyt kuoli Nikolaus piispa.
MUNKIT (paeten oikealle). Pater noster — pater noster!
HOOKON (lähestyy Skulea ja sanoo alennetulla äänellä). Herttua, minä en huoli tutkia, mitä salaisia neuvoja te laskitte piispan kanssa, ennen hänen kuolemaansa, — mutta huomisesta saakka täytyy teidän jälleen laskea valtanne sekä arvonne minun käsiini; minä näen nyt selvään, — me molemmat emme voi käydä yhdessä eteenpäin.
SKULE HERTTUA (katsoo häneen hämmentyneenä). Käydä yhdessä eteenpäin —?
HOOKON. Huomenna pidän keräjiä kuninkaan kartanossa; siellä täytyy kaiken tulla selville meidän välillämme.
(Menee ulos oikealle.)
SKULE HERTTUA. Piispa on kuollut ja kirje poltettu! Elämä täynnä epäilystä ja taistelua ja kauhua! Oi, jospa voisin rukoilla! — Ei, — minun täytyy käydä asiaan; — tänä iltana on askel otettava täydelleen! (Viljamille:) Mihinkä kuningas meni?