LYNGSTRAND (Hetken perästä.) Oletteko ajatellut koskaan —? Tarkoitan oletteko noin syvemmälti ja vakavasti ajatellut avioliiton luonnetta, neiti?
BOLETTE (Katsahtaa häneen.) Avio —? En.
LYNGSTRAND. Minä olen.
BOLETTE. Vai niin? Oletteko?
LYNGSTRAND. Olen niinkin — minä ajattelen usein semmoisia asioita. Enin avioliittoa. Ja olenhan minä siitä lukenutkin kirjoista. Minä luulen, että avioliitto oikeastaan on eräänlainen ihme. Kun nainen siinä voi vähitellen muuttua miehensä kaltaiseksi.
BOLETTE. Omaksuu miehensä harrastukset, sitäkö tarkoitatte?
LYNGSTRAND. Sitä juuri!
BOLETTE. No, entä hänen kykynsä? Hänen taipumuksensa ja lahjansa?
LYNGSTRAND. Hm, niin, — tahtoisinpa tietää, eikö nekin vaan — —
BOLETTE. Uskotte siis ehkä, että kaikki mitä mies on lukenut — tai ajatellut, — että sekin voi siirtyä hänen vaimoonsa?