LYNGSTRAND. Kyllä, Bolette neiti, ainakin on siitä se hyöty, että siten edistyy minun taideteokseni paljoa helpommin ja nopeammin.
BOLETTE. Uskotteko sen todella?
LYNGSTRAND. Uskon, minä tunnen sen sisällisesti. Ja minusta sen pitäisi olla teillekin niin virkistävää — täällä syrjässä maailmasta — että salaisesti tiedätte ikäänkuin auttavanne minua luomistyössä.
BOLETTE (Katsoo häneen.) No, — mutta te, te puolestanne?
LYNGSTRAND. Minä —?
BOLETTE (Katsoo puutarhaan päin.) Hys! Puhukaamme jostain muusta. Sillä tuolta tulee yliopettaja.
(Yliopettaja Arnholm näkyy puutarhassa, tullen vasemmalta.
Pysähtyy puhelemaan Ballestedin ja Hilden kanssa.)
LYNGSTRAND. Pidättekö te vanhasta opettajastanne, neiti Bolette?
BOLETTE. Pidänkö minä hänestä —?
LYNGSTRAND. Minä tarkoitan miellyttääkö hän teitä?