LYNGSTRAND. Ette, ette! Vaan, hyvät neidit, minun täytyy nyt sanoa teille jäähyväiset.
BOLETTE (Tulee rappusille.) Hyvästi, hyvästi, herra Lyngstrand. Teidän täytyy suoda meille anteeksi tällä kertaa. — Vaan joskus toiste, — kun teillä on oikein hyvää aikaa — ja kun muuten haluttaa, — niin silloin teidän pitää tulla tervehtimään isää — ja meitä myös.
LYNGSTRAND. Paljon kiitoksia. Sen teen mielelläni (Tervehtää ja poistuu puutarhan portista. Mennessään tietä myöten vasemmalle, tervehtää hän vielä kerran verannallaolijoita.)
HILDE (Puoliääneen.) Näkemiin, monsieur! Sanokaa terveisiä matami
Jensenille.
BOLETTE (Hiljaa, pudistaa häntä käsivarresta.) Hilde —! Sinä pahanilkinen nulikka! Oletko järjiltäsi! Hänhän voi kuulla sen.
HILDE. Mitä siitä! Luuletko että minä siitä välitän.
BOLETTE (Katsoo oikealle.) Nyt isä tulee (Tohtori Wangel matkapuvussa, pieni matkalaukku kädessä, tulee tietä myöten oikealta.)
WANGEL. Tässä minä nyt olen jälleen, lapsukaiset! (Tulee portista sisään.)
BOLETTE (Menee häntä vastaan puutarhaan.) Olipa hauska, että tulit.
HILDE (Menee myös häntä vastaan.) Isä, oletko nyt vapaa koko loppupäivän?