WANGEL. En, minun täytyy vielä hetkiseksi mennä konttoriin. Sanokaapas, onko Arnholm jo tullut?
BOLETTE. On, viime yönä. Me olemme lähettäneet sanan hotelliin.
WANGEL. Ette siis vielä ole nähneet häntä?
BOLETTE. Emme. Mutta hän tulee kai tänne aamupäivällä.
WANGEL. Tulee varmaan.
HILDE (Vetää häntä mukanaan.) Isä, katsohan nyt vähän ympärillesi.
WANGEL (Katsoo verantaa.) Niin, minä näen kyllä lapseni. — Täällähän on oikein juhlallista.
BOLETTE. Niin, emmekö olekin saaneet kaunista aikaan?
WANGEL. No se täytyy myöntää. — Onko — olemmeko vain kolmen kotosalla?
HILDE. Olemme. Hän on mennyt —