BOLETTE (Levottomana.) Isä — minä näen kasvoistasi — sinäkin lähdet
— Skjoldvikiin!
WANGEL. En suinkaan, en! Minä käyn siellä ehkä toisinaan —
BOLETTE. Ja täällä meidän luonamme —
WANGEL. Käyn myöskin —
BOLETTE. Toisinaan!
WANGEL. Lapsi kulta, sen täytyy olla niin. (Menee lattian poikki.)
ARNHOLM (Kuiskaa.) Me puhumme myöhemmin keskenämme, Bolette. (Menee
Wangelin luo. He puhelevat hiljaa ovella.)
ELLIDA (Puoliääneen Bolettelle.) Mikä Hildea vaivasi! Hänhän oli kuin poissa suunniltaan!
BOLETTE. Etkö koskaan ole huomannut mitä Hilde päivästä päivään täällä on kaivannut?
ELLIDA. Kaivannut?