BOLETTE. Siitä pitäen kun sinä tulit tänne.
ELLIDA. En, en, — mitä se on?
BOLETTE. Yhtä ainoata hellää sanaa sinulta.
ELLIDA. Ah —! Olisiko täällä minulla tehtävä! (Lyö kätensä yhteen päänsä yli ja tuijottaa liikkumattomana eteensä, ristiriitaisten ajatusten vallassa.)
(Wangel ja Arnholm tulevat kuiskutellen poikki lattian. Bolette kurkistaa oikeanpuoliseen sivuhuoneeseen. Avaa sitten oven.)
BOLETTE. Isä kulta, — nyt on ruoka pöydässä — jos —
WANGEL (Pakoittaen itsensä tyyneksi.) Onko, lapseni? Sepä hyvä. Tehkää hyvin, herra yliopettaja. Nyt menemme tyhjentämään "merenneidon" lähtömaljan.
(Menevät oikeanpuoliselle ovelle.)
VIIDES NÄYTÖS.
Nurkka tohtori Wangelin puutarhassa, ruutanalammikon läheisyydessä.
Hämärtyvä kesäyö.