LYNGSTRAND. Ei, ei mitään niistä. Heti kun vaan siihen pystyn, koetan luoda suuren teoksen. Kokonaisen ryhmäkuvan.
ELLIDA. No niin. Ja mitä se tulee kuvaamaan?
LYNGSTRAND. Jotakin, jonka minä itse olen elänyt.
ARNHOLM. Niin, niin — pysytelkää vaan semmoisissa aiheissa.
ELLIDA. Mutta mitä se siis esittää?
LYNGSTRAND. Katsokaas, olen ajatellut, että siinä olisi ensinnäkin nuori merimiehen vaimo. Hän nukkuu ja nukkuu niin kumman rauhattomasti. Ja hän näkee unta. Luulenpa saavani hänet sellaiseksi, että heti huomaa hänen näkevän unta.
ARNHOLM. Eikö mitään muuta?
LYNGSTRAND. Tietysti siihen tulee vielä toinenkin henkilö: hänen miehensä, jolle vaimo on ollut uskoton tämän poissaollessa. Ja mies on hukkunut.
ARNHOLM. Mitä sanotte?
ELLIDA. Onko hän hukkunut?