ELLIDA (Hienosti hymyillen.) On. Hän pistäysi täällä tuomassa tämän.
Syntymäpäivän johdosta, ymmärrätkö?
BOLETTE (Katsoo nurjasti Hildeen.) Oh! —
HILDE (Muristen.) Mokomakin hölmö!
WANGEL (Tuskallisen neuvottomasti Ellidalle.) Hm. — Niin, näetkös. —
Minä vakuutan sinulle, rakas, hyvä, kallis Ellida —
ELLIDA (Keskeyttäen.) Tulkaa nyt, pikkutytöt! Panemme minunkin kukkaseni tuonne toisten joukkoon (Menee verannalle.)
BOLETTE (Hiljaa Hiidelle.) Hän on sittekin pohjaltaan hyvä.
HILDE (Puolikovaa, näyttää äkäiseltä.) Mukamas! On olevinaan tehdäkseen isälle mieliksi.
WANGEL (Verannalla, puristaa Ellidan kättä.) Kiitos — kiitos! Sydämeni kiitos tästä, Ellida!
ELLIDA (Järjestää kukkia.) Mitä vielä — miksen minäkin olisi mukana koristamassa — äidin syntymäpäiväksi?
ARNHOLM. Hm. — (Menee Wangelin ja Ellidan luo. Bolette ja Hilde jäävät puutarhaan.)