HILDE. Tuon vamman vuoksi, jonka sanotte saaneenne.
LYNGSTRAND. Niin, vamman vuoksi.
HILDE. Oletteko kovin huolissanne tuon vamman tähden?
LYNGSTRAND. Enkä. Sitä en juuri voi sanoa. (Hymyilee.) Luulen että ihmiset juuri siitä syystä ovat niin hyviä ja ystävällisiä minua kohtaan.
HILDE. Niin! ja eihän se niin vaarallinen vamma olekaan.
LYNGSTRAND. Ei, ei lainkaan vaarallinen. Niin ymmärsin isännekin sanat.
HILDE. Ja paraneehan se, kunhan vaan pääsette matkustamaan.
LYNGSTRAND. Paranee tietysti.
BOLETTE (Ojentaa kukkaset.) Kas tässä herra Lyngstrand, pistäkää ne napinläpeen.
LYNGSTRAND. Oi, tuhannen kiitosta, hyvä neiti! Te olette liian hyvä minua kohtaan.