HILDE. Tarkoitan tietysti ellei hänellä olisi tuota iankaikkista vammaa. Ja ellei hänen täytyisi kuolla niin pian. Ottaisitko silloin?
BOLETTE. Minusta olisi viisainta että sinä hänet ottaisit.
HILDE. Ei, siitä ei tule mitään. Mieshän on rutiköyhä. Hänhän ei voi elättää itseäänkään.
BOLETTE. Miksi siis puhut niin paljon hänestä?
HILDE. Vamman tähden, tietysti.
BOLETTE. En ole juuri huomannut, että sinä säälisit häntä sen vuoksi.
HILDE. Enhän minä säalikkään. Mutta minusta on vaan niin houkuttelevaa. —
BOLETTE. Mikä?
HILDE. Katsella häntä ja saada hänet vakuuttamaan, ettei se ole vaarallista. Ja että hän matkustaa kerran ulkomaille ja että hänestä tulee suuri taiteilija. Tuohon kaikkeen hän uskoo ja on niin kumman itsetyvtyväinen. Siitä ei kuitenkaan tule mitään. Ei kuuna päivänä. Hän ei elä niin kauan. Se on minusta niin jännittävää ajatella.
BOLETTE. Jännittävää!