HILDE. Tie on niin leveä, että kaksi henkeä voi mukavasti kulkea käsikynkässä.
ARNHOLM. (Leikillisesti.) Voiko siihen luottaa, pikku neiti
(Bolettelle.) Mitäs jos me koettaisimme.
BOLETTE (Pidätellen hymyään.) Koetetaan vaan! (Menevät käsikynkässä vasemmalle.)
HILDE (Lyngstrandille.) Menemmekö mekin?
LYNGSTRAND. Käsikynkässäkö —?
HILDE. Miksei! Minulla ei ole mitään sitä vastaan.
LYNGSTRAND (Ottaa hänen kätensä ja hymyilee tyytyväisesti.) Tämäpä on oikein hassun hauskaa.
HILDE. Hassun —?
LYNGSTRAND. Tämähän näyttää siltä, kuin olisimme kihloissa.
HILDE. Ette varmaankaan koskaan ole kävellyt käsikoukussa naisen kanssa, herra Lyngstrand? (Menevät vasemmalle.)