WANGEL (Seisoo tornin luona.) Rakas Ellida, nyt saamme olla hetkisen kahdenkesken.
ELLIDA. Niin, tule istumaan tähän viereeni.
WANGEL (Istuutuu.) Täällä on niin rauhallista. Puhelkaamme nyt.
ELLIDA. Mistä?
WANGEL. Sinusta, Ellida ja meidän keskinäisestä suhteestamme. Näen kyllä, ettei se voi jäädä tälleen.
ELLIDA. Mikä sen voisi muuttaa?
WANGEL. Keskinäinen luottamus, rakkaani. Täysi yhteiselämä — niinkuin ensi aikoina.
ELLIDA. Oh, jos se voisi palata! Mutta se on mahdotonta!
WANGEL. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Siitä mitä silloin tällöin olen kuullut sinun suustasi, luulen päässeeni ajatustesi perille.
ELLIDA (Kiihkeästi.) Sitä et ole! Älä sano että sinä ymmärrät minua —!