ELLIDA (Vähän viivytellen.) Kuinka kauvan siitä matkasta nyt onkaan?
LYNGSTRAND. Siitä, jolla sain tämän vamman?
ELLIDA. Niin. Siitä matkasta, josta puhuitte aamupäivällä.
LYNGSTRAND. Oh, siitä on kai suunnilleen… Odottakaapas — niin, siitä on nyt runsaasti kolme vuotta.
ELLIDA. Kolme vuotta siis.
LYNGSTRAND. Taikka vähän enemmän. Sillä Amerikasta lähdimme helmikuussa. Ja sitten jouduimme haaksirikkoon maaliskuussa. Juuri päiväntasauksen myrskyissä se tapahtui.
ELLIDA (Katsoo Wangeliin.) Siis juuri samaan aikaan, jolloin —
WANGEL. Mutta, rakas Ellida —?
ELLIDA. Niin, minä en tahdo enään pidättää teitä, herra Lyngstrand.
Menkää nyt, mutta älkää vaan tanssiko.
LYNGSTRAND. En. Minä vaan katselen syrjästä. (Menee oikealle.)