BOLETTE. Oh, toinen on joku kasvioppi. Ja toinen maantieteellinen kertomus.
ARNHOLM. Luetteko mielellänne semmoisia kirjoja?
BOLETTE. Luen, kun vaan on aikaa, niin — Mutta minunhan tulee ennen kaikkea pitää huolta taloudesta.
ARNHOLM. Eikö äitinne — äitipuolenne — eikö hän auta teitä niissä toimissa?
BOLETTE. Ei, ne ovat minun huolenani. Pitihän minun hoitaa taloutta niinä kahtena vuonna, jolloin isä oli yksin. Ja sille kannalle asiat sitte jäivätkin.
ARNHOLM. Mutta yhtä suuri lukuhalu teillä vaan on.
BOLETTE. Niin, minä luen kaikki hyvät kirjat, jotka vaan saan käsiini. Haluttaahan sitä vähä oppia tuntemaan maailmaa. Sillä täällähän me elämme niin syrjässä kaikesta, mitä maailmassa on. Niin, melkein eristettynä.
ARNHOLM. Hyvä Bolette, elkää toki niin sanoko.
BOLETTE. Sanon kyllä. Minusta me emme elä suurin toisella lailla, kuin ruutanat tuossa lammikossa. Vuono on niillä aivan vieressään ja siinä kulkevat suuret villit kalaparvet edestakaisin. Mutta siitä eivät nuo vaivaiset, kesyt, kotikalat saa mitään tietää. Eivät ne koskaan pääse muitten seuraan.
ARNHOLM. Enkä luule että mereen pääseminen niille olisi edes terveellistäkään.