BOLETTE (Siirtyy penkille.) Tässä on hyvää tilaa.
ELLIDA (Kävelee edestakaisin.) Ei, ei, ei, ei istua. Ei istua.
ARNHOLM. Se kävelymatka teki teille varmaan hyvää. Te näytätte niin reipastuneelta.
ELLIDA. Oo, minun on niin ihmeen hyvä olla. Tunnen itseni niin sanomattoman onnelliseksi! Niin varmaksi! Niin turvalliseksi — (Katsoo vasemmalle.) Mikä suuri laiva tuolla höyryää?
BOLETTE (Nousee ja katsoo sinnepäin.) Se on varmaan se suuri englantilainen.
ARNHOLM. Se lähenee ankkuripaikkaa. Pysähtyykö se tavallisesti tähän?
BOLETTE. Vain puoleksi tunniksi. Se jatkaa sisävuonoon.
ELLIDA. Ja sitten merelle takaisin — huomenna. Ulos aavalle ulapalle. Ja pois yli meren. Ajatelkaas, — kunpa pääsisi mukaan! Oi, kun pääsisi! Kun vaan pääsisi!
ARNHOLM. Ettekö koskaan ole tehnyt pitempää merimatkaa, rouva Wangel?
ELLIDA. En koskaan. Vain tuommoisia pikku retkiä täällä vuonoissa.