ELLIDA (Jännittyneenä.) Kuinka te sen saitte tietää?
TUNTEMATON. Olin matkalla sinun luoksesi. Silloin sain käsiini vanhan sanomalehden. Se oli tämänpuolen lehtiä. Ja siitä luin että sinut oli vihitty.
ELLIDA (Katselee eteensä.) Vihitty. — Siis se se oli —?
TUNTEMATON. Se koski minuun niin kummasti. Sillä se mitä silloin niillä sormuksilla — olihan sekin vihkimys, Ellida.
ELLIDA (Peittää kasvonsa käsillään.) Oih!
WANGEL. Kuinka te uskallatte —!
TUNTEMATON. Olitko sinä unohtanut sen?
ELLIDA (Tuntee hänen katseensa ja puhkee sanomaan.) Älkää katsoko minuun noin!
WANGEL (Asettuu tuntemattoman miehen eteen.) Teidän täytyy puhutella minua eikä häntä. Siis, lyhyesti, — kun nyt tiedätte asianlaidan, — mitä teillä siis oikeastaan on täällä tekemistä! Mitä varten tulette tapaamaan minun vaimoani?
TUNTEMATON. Olin luvannut Ellidalle tulla hänen luokseen, niin pian kuin voisin.