TUNTEMATON. Tarkoitan vaan että jos, niin tulee sinun olla matkakunnossa.
WANGEL. Mene sisään, Ellida.
ELLIDA. Minä en voi. Oi, auta minua! Pelasta minut, Wangel!
TUNTEMATON. Ajattele tarkoin, Ellida. Ellet huomenna seuraa minua, on kaikki lopussa.
ELLIDA (Katsoo vavisten häneen.) Onko kaikki silloin lopussa ainiaaksi —?
TUNTEMATON (Nyökäten.) Sitten ei sitä enään koskaan voi korjata, Ellida. Minä en enään milloinkaan palaa näille maille. Et enään koskaan näe minua. Etkä milloinkaan kuule minusta. Silloin olen sinulta kuollut, kadonnut ainiaaksi.
ELLIDA (Hengittää levottomasti.) Oh —!
TUNTEMATON. Ajattele siis tarkoin, mitä teet. Hyvästi (Menee pois, nousee yli aidan, seisahtuu ja lausuu:) Niin, Ellida — laittaudu matkakuntoon huomis-yöksi. Sillä silloin tulen sinua noutamaan. (Menee hitaasti ja tyynesti polkua pitkin oikealle.)
ELLIDA (Katselee hetkisen hänen jälkeensä.) Vapaaehtoisesti, hän sanoi!
Ajattele, — hän sanoi, että minun vapaaehtoisesti pitää seurata häntä.
WANGEL. Ole vaan rauhassa. Nythän hän on mennyt. Ja sinä et näe häntä enään koskaan.