Rouva Linde. Krogstad; joka kerran on myönyt itsensä toisten tähden, hän ei tee sitä enää toistamiseen.
Krogstad. Tahdon pyytää kirjettäni takaisin.
Rouva Linde. Ei, älkää.
Krogstad. No tietysti; minä odotan täällä kunnes Helmer tulee alas; minä sanon hänelle, että hänen tulee antaa minulle kirjeeni takaisin, — että se koskee ainoastaan minun ylössanomistani, — että hänen ei pidä lukea sitä —
Rouva Linde. Ei, Krogstad! älkää vaatiko kirjettänne takaisin.
Krogstad. Mutta sanokaa minulle, ettekö juuri sen vuoksi minua tänne kutsuneet?
Rouva Linde. Sen tein ensi hädässä; mutta nyt on koko vuorokausi kulunut ja sillä ajalla olen huomannut uskomattomia seikkoja tässä talossa. Helmer saakoon tietää kaikki; tuo onneton salaisuus tulkoon ilmi; asia tulkoon täydellisesti selville heidän kahden välillä; mahdotonta on jatkaa elämätä kaikkine noine peittelemisineen ja verukkeineen.
Krogstad. No hyvä; jos siis uskallatten sitä —. Mutta yhden asian voin kaikissa tapauksissa tehdä, ja se on paikalla tehtävä —
Rouva Linde. (kuultelee.) Joutukaa! Pois, pois! Tanssi on loppunut; me emme voi olla turvallisina hetkeäkään enää.
Krogstad. Minä odotan teitä tuolla alhaalla.