Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini?
Sisäpiika. Niin, hän meni sinne.
(Helmer menee kamariinsa. Piika osoittaa Linde-rouvalle joka on matkavaatteissaan, tulemaan sisään ja panee oven hänen jälestänsä kiinni.)
Rouva Linde (ujosti ja hiukan viivytellen.) Hyvää päivää, Nora.
Nora (epävarmaan.) Jumal'antakoon —
Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää.
Nora. En; minä en tiedä —; kumminkin, kun minä tunnustelen — (huutaen.) Mitä! Kristiina! Sinäkös se todellakin olet?
Rouva Linde. Niin, minä se olen.
Nora. Kristiina! Ja minä kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten minä olisin voinutkaan — Kuinka sinä olet muuttunut, Kristiina!
Rouva Linde. Niin, muuttunut olen kyllä. Yhdeksän — kymmenen pitkää vuotta —