Nora. Tiedän. Anna minun mennä! Anna minun päästä ulos!
Helmer (pidättää häntä.) Mihinkäs aiot?
Nora (kokee päästä irti.) Sinä et saa pelastaa minua, Torvald!
Helmer (kellehtää takaisin.) Tottako? Onko se totta, mitä hän kirjoittaa? Kauheata! Ei, ei; mahdotontahan se on, että tämä voisi olla totta.
Nora. Se on totta. Minä olen rakastanut sinua yli kaiken tässä maailmassa.
Helmer. Oh, älä tule turhilla kierrättelyksillä.
Nora (ottaa askeleen häntä kohti.) Torvald —!
Helmer. Onnetonta sinua, — mihinkä vehkeesen olet ruvennut!
Nora. Anna minun mennä, sinun ei huoli kantaa sitä minun tähteni. Sinun ei huoli ottaa sitä päällesi.
Helmer. Heitä jo ilveilykset. (lukitsee etuhuoneen oven.) Tähän sinun täytyy jäädä ja tehdä tili minulle. Käsitätkös, mitä olet tehnyt? Vastaa minulle! Käsitätkös sitä?