Helmer. Mutta miksi nyt, näin myöhään —?
Nora. Tänä yönä minä en nuku.
Helmer. Mutta, Nora kulta —
Nora. (katsoo kelloansa.) Kello ei vielä ole niin paljon. Istu tähän, Torvald; meillä kahdella on paljon puhuttavaa keskenämme. (hän käy pöydän toiselle puolelle istumaan.)
Helmer. Nora, — mitä tämä tietää? Nuo kangistuneet kasvosi —
Nora. Käy istumaan. Sitä on pitkältä. Minulla on paljon sinulle sanottavaa.
Helmer. (istuu pöydän ääreen häntä vastapäätä.) Sinä saatat minua tuskaan, Nora. Ja minä en ymmärrä sinua.
Nora. Et, siinäpä se juuri onkin. Sinä et ymmärrä minua. Enkä minäkään ole koskaan ymmärtänyt sinua — ennenkuin tän'iltana. Ei, älä keskeytä minua. Kuule vain mitä sinulle sanon. — Tämä on tilintekoa, Torvald.
Helmer. Mitä sillä tarkoitat?
Nora. (vähän aikaa vaiettuansa.) Eikös yksi asia sinua kummastuta meidän näin tässä istuessamme?