Helmer. Sekä sinun että lasten, armas Noraseni.
Nora. Ah, Torvald, sinussa ei ole miestä kasvattamaan minua oikeaksi vaimoksi sinulle.
Helmer. Ja sen sinä sanot?
Nora. Entäs minä, — kuinka minä olen valmistettu kasvattamaan lapsiamme?
Helmer. Nora!
Nora. Etkös itse sanonut sitä vast'ikään, — ettet sitä tointa voinut minulle uskoa.
Helmer. Kiivastuksissani! Kuinkas voit pitää lukua siitä?
Nora. Niin; se oli sinulta aivan oikein sanottu. Se tehtävä on minulle mahdoton. Toinen tehtävä on ensin suoritettava. Minun tulee koittaa kasvattaa itseäni. Sinussa ei ole miestä auttamaan minua siinä. Se tulee minun tehdä yksinäni. Ja sentähden matkustan minä nyt pois luotasi.
Helmer. (kavahtaa ylös.) Mitäs sanoitkaan?
Nora. Minun tulee elää aivan omin neuvoin, jos mielin saada selvää itsestäni ja kaikesta, mikä on ympärilläni. Sentähden en voi jäädä sinun luoksesi kauemmin.