Helmer. Nora, Nora!
Nora. Sentähden aion mennä täältä nyt heti. Kristiina ottaa minut kyllä luoksensa täksi yöksi —
Helmer. Sinä olet mieletön! Sinä et saa lupaa! Minä kiellän sen sinulta!
Nora. Ei auta kieltää minulta mitään tästälähin. Minä otan mukaani mikä itselleni kuuluu. Sinulta en tahdo mitään, en nyt enkä myöhemminkään.
Helmer. Hulluuttahan tämä on!
Nora. Huomenna matkustan minä kotia, — tarkoitan, vanhalle kotipaikalleni. Siellä minun lienee helpointa löytää jotakin tointa.
Helmer. Voi sinua soaistua, kokematonta olentoa!
Nora. Minun tulee koittaa saada kokemusta, Torvald.
Helmer. Heität kotisi, miehesi sekä lapsesi! Etkä ajattele sitä, mitä ihmiset tulevat sanomaan.
Nora. Sitä en voi ollenkaan ottaa lukuun. Sen vain tiedän, että tämä tulee minulle välttämättömäksi.