Helmer (raskaasti.) Minä näen sen; minä näen sen. Siinä on todellakin avautunut pohjaton aukko meidän välillemme. — Mutta, Nora, eikö sitä voisi täyttää?
Nora. Semmoisena, kuin nyt olen, ei minusta ole sinun vaimoksesi.
Helmer. Minulla on voimaa muuttua toisenlaiseksi.
Nora. Kenties, — jos — nukki otetaan sinulta pois.
Helmer. Erota — erota sinusta! Ei, ei, Nora, minä en voi käsittää sitä ajatusta.
Nora (menee oikeanpuoliseen huoneesen.) Sitä varmemmin on se tapahtuva. (hän tulee takaisin päällystakkinensa ja pienellä matkasäkillä, jonka hän panee pöydän viereiselle tuolille.)
Helmer. Nora, Nora, älä nyt! Odota huomiseksi.
Nora (ottaa takin päällensä.) Minä en voi jäädä yöksi vieraan miehen huoneihin.
Helmer. Vaan emmekö voi asua täällä niinkuin veli ja sisar —?
Nora (köyttää hattuansa.) Tiedäthän aivan hyvin ettei sitä kauan kestäisi —. (panee shaalin päällensä.) Hyvästi, Torvald. En tahdo nähdä noita pienokaisia. Minä tiedän heidän olevan paremmissa käsissä kuin minun. Semmoisena, kuin nyt olen, en voi olla heille miksikään avuksi.