Helmer. Saanko kirjoittaa sinulle, Nora?
Nora. Et, — et koskaan. Siihen et saa lupaa.
Helmer. Oh, mutta saanhan kumminkin lähettää sinulle —
Nora. Ei mitään; ei mitään.
Helmer. — auttaa sinua, jos sitä tarvitsisit.
Nora. Et, sanon minä. Minä en ota vieraalta mitään vastaan.
Helmer. Nora, enkö koskaan voi tulla muuksi kuin vieraaksi sinulle?
Nora (ottaa matkasäkkinsä.) Ah, Torvald, silloin täytyy kummista kummallisimman tapahtua. —
Helmer Nimitä minulle tämä kummista kummallisin!
Nora. Silloin täytyy sekä sinun että minun muuttua niin, että —. Oh, Torvald, minä en enää usko kummia tapahtuvan.