Helmer (huoneestaan.) Leivolintunenko se visertelee siellä?
Nora (avatessan muutamia paketteja.) Se se on.
Helmer. Pikku oravako se siellä häärii?
Nora. Juuri se!
Helmer. Milloinka orava tuli kotia?
Nora. Vast'ikään. (panee konfehtipussin taskuun ja pyyhkii suutansa.) Tules tänne, Torvald, niin saat nähdä mitä olen ostanut.
Helmer. Äläppäs häiritse. (vähän ajan perästä; avaa oven ja katsoo ulos kynä kädessä.) Ostanut, sanot. Noita kaikkia? Onko nyt käpyseni käynyt ulkona taasen hukkaamassa rahoja?
Nora. Niin, Torvald, voimmehan tänä vuonna todellakin vähän menettää rahoja. Onhan tämä ensimäinen joulu, jolloin meidän ei tarvitse säästää.
Helmer. Oh, tiedätkö mitä, tuhlata emme voi.
Nora. Hiukan, Torvald, hiukan voimme kyllä tuhlata nyt. Eikö niin? Pikkuruisen vain. Saathan sinä nyt ison palkan ja tulet ansaitsemaan paljon, paljon rahaa.