Lapset. Mutta mamma, lupasithan tulla.
Nora. Niin, mutta minä en voi nyt. Menkää sisään; minulla on niin paljon tekemistä. Menkää sisään, menkää, rakkaat lapsikullat. (hän vie heidät varovasti kamariin ja panee oven kiinni heidän jälestänsä.)
(Nora istuu sohvalle, ottaa korko-ompeluksen ja ompelee hiukan, mutta lakkaa kohta.) Ei! (heittää ompeluksen pöydälle, nousee, menee etuhuoneen ovelle ja huutaa:) Leena! Tuo joulupuu sisään. (menee vasemman puoliselle pöydälle ja avaa pöydänlaatikon; seisattuu jälleen.) Ei; vaan aivan mahdotontahan se on!
Sisäpiika (tuoden puuta.) Mihinkä minä sen panen, rouva?
Nora. Tuohon; keskelle lattiata.
Sisäpiika. Onko vielä muuta tuotavana?
Nora. Ei, kiitos; minulla on kaikki mitä tarvitsen. (Piika, joka on pannut puun luotansa, menee ulos.)
Nora. (rupee koristelemaan joulupuuta.) Tähän kynttilä — ja tähän kukkasia. — Tuo inhoittava mies! Lipi lapi! Ei siinä ole mitään tiellä. Joulupuu on tuleva kauniiksi. Tahdon tehdä kaikki, mitä haluat, Torvald; — minä laulan sinulle, tanssin edessäsi —
(Helmer, paperitukku kainalossa, tulee ulkoa.)
Nora. Ah, — tuletko jo takaisin?