Nora. Oletkos ihan järjetön? Voikos mieleesi semmoista lentää! Ystävältämme, joka tulee tänne joka ikinen päivä! Sehän vasta olisi hirveän tuskallinen tila!
Rouva Linde. Vai todentodella et ole häneltä lainannut?
Nora. En, sen vakuutan. Se ei olisi minulle silmänräpäykseksikään päähän pistänyt —. Eikä hänellä silloin ollutkaan rahaa lainaksi antaa; hän sai vasta perästäpäin periä.
Rouva Linde. No, se uskonma oli sinulle onneksi, Nora-kultani.
Nora. Ei, se toki ei olisi koskaan sattunut mieleeni, että olisin pyytänyt tohtori Rank'ilta —. Muuten olen ihan varma, että jos pyytäisin häneltä —
Rouva Linde. Vaan sitä et tietysti tee.
Nora. En, tietysti. En voi ajatella että se tulisi tarpeelliseksi. Mutta olenpa ihan varma, että jos puhuisin tohtori Rank'ille —
Rouva Linde. Miehesi tietämättäkö?
Nora. Täytyyhän minun laittaa itseni irti tuosta toisesta asiasta; onhan sekin tehty mieheni tietämättä. Minun täytyy laittaa itseni irti tästä.
Rouva Linde. Niin, oikein, senhän minäkin eilen sanoin; mutta —