Nora (kävelee edestakaisin.) Mies paljon helpommin selvittää semmoiset asiat, kuin vaimonpuoli —
Rouva Linde. Niin, oma mies.
Nora. Loruja. (seisahtuu.) Kun joku koko velkansa suorittaa, saahan hän sitten velkakirjansa takaisin?
Rouva Linde. Se on tietty.
Nora. Ja voi repiä sen tuhannen tuhanneksi palaseksi, ja polttaa sen — tuon ilkeän, inhoittavan paperin!
Rouva Linde (katsoa tuijottaa häneen, panee pois ompeluksensa ja nousee hitaasti.) Nora, sinä salaat minulta jotain.
Nora. Näetkös sen silmistäni?
Rouva Linde. Sinulle on tapahtunut jotain eilis-aamuisesta. Nora, mitä se on?
Nora (menee hänelle vastaan.) Kristiina! (kuultelee.) Hist! Nyt tuli Torvald kotiin. Kuuleppas, mene lasten luokse siksiaikaa. Torvald ei kärsi nähdä räätälintyötä. Ota Anna-Maija avuksesi.
Rouva Linde (kokoo osan kaluista.) Kyllä, kyllä, vaan en lähde täältä, ennen kuin olemme puhuneet suumme puhtaaksi.