(Hän menee pois vasemmalle; samassa tulee Helmer etuhuoneesta sisään.)
Nora (menee hänelle vastaan.) Voi, kuinka olen sinua odottanut, Torvald kulta.
Helmer. Oliko tuo ompelutyttö —?
Nora. Ei, se oli Kristiina; hän auttaa minua pukuani kuntoon laittaessani. Saatpa nähdä kuinka sievännäköiseksi minä tulen!
Helmer. Niin, eikös se ollut sangen hyvä tuo mielijohteeni?
Nora. Erinomainen! Vaan enkös minäkin ole hyvin kiltti, kun teen sinulle mieliksi?
Helmer. (nipistää vaimonsa leukaa.) Kilttikö — senvuoksi kun teet miehellesi mieliksi? No, no, pikku hupakko, tiedänhän, ettei sanasi sitä tarkoita. Vaan enpä tahdo estää sinua; sinun kai pitää nyt koettaa vaatteita päällesi?
Nora. Ja sinun kai pitää tehdä työtä?
Helmer. Niin; (näyttää paperitukkua.) Kas tässä. Olen käynyt pankissa — — (tahtoo mennä kamariinsa.)
Nora. Torvald.