Helmer. (seisahtuu.) Mitä?
Nora. Jos nyt pikku oravasi oikein kauniin kauniisti rukoilisi jotain sinulta —?
Helmer. Mitä sitten?
Nora. Suostuisitko siihen?
Helmer. Ensiksihän minun tietysti pitää tietää, mitä se on.
Nora. Oravasi hyppelisi iloissaan ja löisi leikkiä, jos sinä olisit niin kiltti ja suostuisit.
Helmer. Virka sitten asiasi.
Nora. Leivosesi viserteleisi kaikissa huoneissa, sekä kaikuvasti että hiljaa —
Helmer. Mitä vielä, viserteleehän leivonen jo ilmankin.
Nora. Minä rupeaisin keijukaiseksi ja tanssisin sinulle kuutamossa, Torvald.