Helmer. Nora — se ei suinkaan mahda olla sama asia, josta puhuit tän' aamuna?
Nora. (tulee lähemmin.) On, Torvald; minä rukoilen sinua niin hartaasti!
Helmer. Ja sinä todella uskallat ottaa sen asian uudestaan esille?
Nora. Niin, niin, sinun pitää tehdä minulle mieliksi; sinun pitää antaa Krogstad'in pysyä virassansa pankissa.
Helmer. Nora-kulta, sen viran olen määrännyt rouva Lindelle.
Nora. No, se on erinomaisen kiltisti tehty; mutta voithan vaan antaa eron toiselle konttoriherralle Krogstad'in sijasta.
Helmer. Oletpa kun oletkin sanomattomasti itsepäinen! Siksi että sinä ajattelemattomasti lupasit puhua hänen puolestansa, pitäisi muka minun —!
Nora. Ei senvuoksi, Torvald. Sinun itsesi tähden. Kirjoitteleehan tuo mies kaikkiin häijyimpiin sanomalehtiin; sen olet itse sanonut. Hän voi tehdä sinulle sanomattoman paljon pahaa. Minä häntä niin kauheasti pelkään —
Helmer. Ahhaa, minä ymmärrän; sinua vanhat muistot säikähyttävät.
Nora. Mitäs sillä tarkoitat?