Rank. No, kumminkin on teillä nyt se varma tieto, että koko minun henkeni ja sieluni on teille alttiina. Puhukaa siis suoraan.
Nora (katsoo häneen.) Tämän jälkeenkö?
Rank. Minä pyydän teitä, antakaa minun saada tietää mitä se oli.
Nora. Nyt ette saa mitään tietää.
Rank. Saan, saan. Älkää minua näin rangaisko. Sallikaa minun tehdä teidän puolestanne, mitä ihmiselle on mahdollista.
Nora. Nyt te ette voi tehdä mitään puolestani. — Muuten, enpä tarvitsekaan mitään apua. Ne oli vaan turhia mielenkuvitelmiani, sen saatte nähdä. Aivan niin ne ovat. Tietysti! (istahtaa liekkutuolille; katsoo tohtoriin ja hymyilee.) Niin, olettepa te oikein soma veitikka, tohtori Rank! Ettekö itsekin häpeä nyt kun lamppu on tuotu sisään?
Rank. En; oikeastaan en. Mutta kenties minun nyt pitäisi lähteä pois — ijäksi?
Nora. Ei, sitä ette suinkaan saa tehdä. Teidän tietysti pitää tulla tänne niinkuin ennenkin. Tiedättehän, ettei Torvald voi olla ilman teidän seurattanne.
Rank. Niin, mutta te?
Nora. Oh, minun mielestäni tulee aina niin erinomaisen hauska, kun te ilmautte taloon.