Nora. Niin puhukaa joutuun. Mitä se on?
Krogstad. Tiedättehän että olen saanut virka-eron.
Nora. En voinut sitä estää, herra Krogstad. Olen ponnistanut ja pitänyt puoltanne viimeiseen asti, mutta siitä ei ollut apua.
Krogstad. Niin vähänkö teidän miehenne teitä rakastaa? Hän tietää mihin vaaraan minä teidät voin saattaa, ja kuitenkin hän uskaltaa —
Nora. Kuinka te voitte luulla hänen saaneen sitä tietää?
Krogstad. Ei, enhän sitä nyt luullutkaan. Eihän olisikaan meidän siivon Torvald Helmer'in tapaista näyttää niin paljon miehuutta —
Nora. Herra Krogstad, minä vaadin että puhutte kunnioituksella miehestäni.
Krogstad. Kyllä mar', kaikella velvollisella kunnioituksella. Mutta koska te, rouva, pidätte tämän niin petollisesti salassa, niin voinen arvata, että te myös eilisestä asti olette saaneet vähän paremmin selville, mitä te oikeastaan olette tehneet?
Nora. Paremmin kuin mitä te koskaan voisitte neuvoa minulle.
Krogstad. Mitäs tämmöinen huono lakimies kuin minä —