Nora. Silloin todista sinä, että se ei ole totta, Kristiina. Minä en ole ollenkaan hullu; minä olen aivan täydessä järjessä; ja minä sanon sinulle: asiasta ei ole kukaan muu tietänytkään; minä yksin olen kaikki tehnyt. Muista se.
Rouva Linde. Kyllä muistan. Vaan enpä käsitä tätä kaikkea.
Nora. Oh, kuinka sitä voisitkaan käsittää? Se kummahan tuo onkin, joka nyt on tapahtuva.
Rouva Linde. Se kummako?
Nora. Niin, se kumma. Mutta se on niin kauheata, Kristiina; — se ei saa tapahtua, ei millään muotoa ikinä.
Rouva Linde. Minä menen paikalla Krogstad'in puheille.
Nora. Älä mene; hän voisi tehdä sinulle pahaa.
Rouva Linde. Oli aika, jolloin hän mielellään olisi tehnyt mitä ikänsä minun mielikseni.
Nora. Hänkö?
Rouva Linde. Missä hän asuu?