Helmer. Mutta, armas Nora-kulta, tanssithan, ikäänkuin henki olisi vaarassa.
Nora. Niin se onkin.
Helmer. Rank, lakkaa soittamasta; onhan tää selvää hulluutta. Lakkaa, sanon minä.
(Rank lakkaa soittamasta ja Nora seisahtuu äkkiä.)
Helmer (Noralle.) Tätäpä en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mitä sinulle opetin.
Nora (viskaa pois tamburinon.) Näetkös sen nyt itsekin!
Helmer. Tässä tarvitaan oikein johdatusta.
Nora. Niin, näethän kuinka tarpeellinen se on. Sinun pitää johdattaa minua viimeiseen asti. Lupaatkos sen, Torvald?
Helmer. Siihen voit täydesti luottaa.
Nora. Ei sinulla saa tänään eikä huomenna olla mitään muuta mielessä, paitsi minua — et saa aukaista mitään kirjettä — et kirjelaatikkoakaan.