Rouva Linde (katselee kelloansa.) Ei vieläkään. Ja nyt olisi kumminkin jo aika. Ellei hän vain — (kuultelee jälleen.) Ah, siinä hän on. (menee hiljaan etuhuoneesen ja avaa varovasti ulko-oven; kuuluu hiljaisia askeleita rappusilla; hän kuiskasee:) Tulkaa sisään. Tääll' ei ole ketään.
Asianajaja Krogstad (ovessa.) Löysin kotonani kirjeen teiltä. Mitä tämä tietää?
Rouva Linde. Minun täytyy välttämättömästi puhua teidän kanssanne.
Krogstad. Vai niin? Ja pitääkö sen välttämättömästi tapahtuman tässä talossa?
Rouva Linde. Minun kotonani se oli mahdotonta; minun huoneellani ei ole omaa sisäänkäytävää. Tulkaa sisään; me olemme aivan kahden kesken; piika nukkuu ja Helmerit ovat paalissa yläkerrassa.
Krogstad (astuu sisään.) Vai niin, vai Helmerit tanssivat tän'iltana? Oikein tottako?
Rouva Linde. Niin, miks' eivät sitä tekisi?
Krogstad. No niin, miks'ei.
Rouva Linde. Niin, Krogstad, puhukaamme nyt keskenämme.
Krogstad. Onko meillä kahdella vielä mitään puhuteltavaa keskenämme?