Rouva Linde. Meillä on keskenämme paljon puhumista.
Krogstad. Sitä en olisi uskonut.
Rouva Linde. Ette, sillä te ette ole milloinkaan ymmärtäneet minua oikein.
Krogstad. Oliko siinä mitään muuta ymmärtämistä, kuin se, mikä on niin tavallista maailmassa? Sydämmetön nainen antaa miehelle rukkaset kun hänelle tarjoutuu jotakin edullisempaa.
Rouva Linde. Luuletteko, että minä olen niin aivan ilman sydämmettä? Ja luuletteko, että minä helpolla sydämmellä rikoin välimme?
Krogstad. Ettekö sitä?
Rouva Linde. Krogstad, oletteko todellakin uskoneet sitä?
Krogstad. Jos ei asia ollut niin, miksipä silloin kirjoititte minulle semmoista kuin te teitte?
Rouva Linde. Enhän muuta voinut. Kun minun tuli rikkoa välimme, niin olihan se minun velvollisuuteni juurinensa hävittää teissä kaikki, mitä te tunsitte minua kohtaan.
Krogstad (vääntää käsiänsä.) Vai sillä tavoin. Ja tätä — tätä ainoastaan rahojen tähden!