(ilkamoivalla, hymyllä).
Eikö todellakaan ole ketään —?
ASTA.
Ei, minun tietääkseni (keskeyttäen). Vaan kuule, Rita, — missä Alfred on? Taitaa nukkua vielä?
RITA.
Ei aikoinkaan. Hän nousi tänäänkin tavallisella ajalla.
ASTA.
No, sitte hän ei ole ollutkaan kovin väsyksissä.
RITA.
Oli hän, yöllä. Tullessaan. Vaan nyt on Eyolf ollut hänen luonaan toista tuntia.