ALLMERS,
(enemmän itseänsä hilliten).
Niin. Tuomitse itsesi ja minut. Nyt olemme saaneet, mitä olemme ansainneet. Salaisen, pelkurimaisen mielipahan annoimme pelottaa itsemme hänestä hänen eläissään. Meidän oli paha nähdä sitä, — sitä, jota hänen täytyi laahata mukanaan —
RITA,
(hiljaa).
Sauvaa.
ALLMERS.
Niin juuri, sauvaa. — Ja mitä me nyt tässä sanomme suruksi ja kaipaukseksi, — se on, Rita, omantunnon tuskaa. Eikä mitään muuta.
RITA,
(tuijottaa neuvottomana häneen).