Minusta tuntuu, että tämä vie epätoivoon, — saa meidät molemmat suorastaan hulluiksi. Sillä emmehän voi koskaan, — emme milloinkaan voi saada sitä sovitetuksi.
ALLMERS,
(tyynemmässä mielentilassa).
Minä näin unta Eyolfista viime yönä. Näin hänen tulevan laiturilta. Hän juoksi aivan kuin muutkin pojat. Hänelle ei ollut siis mitään tapahtunut. Ei sitä eikä tätä. Kalvaava todellisuus oli siis ainoastaan uni, ajattelin minä. Oh, kuinka kiitin ja ylistin — (keskeyttää) hm —
RITA,
(katsoo häneen).
Ketä?
ALLMERS,
(välttäen).
Ketä —?