Eikö mitä, — kyllä siinä siltä voi olla.
BORGHEJM.
No, luonnollisesti voi kyllä jonku aikaa olla onnellinen ja iloinen itsekseenkin. Vaan ei sitä riitä pitkältä. Ei, vaan ilossa pitää olla kaksi.
ASTA,
Ainako vain kaksi? Eikö koskaan useampia? Eikö koskaan paljon?
BORGHEJM.
Niin, nähkääs, — se on taas aivan toista. — Neiti Asta, — ettekö siis todellakaan voi suostua jakamaan onnen ja ilon ja — ja vaivat ja vastukset yhden — yhden ainoan kanssa yksistään?
ASTA,
Minä olen sitä kokenut — kerran.