(rohkaistuna).
Pikku Eyolf on poissa, niin.
BORGHEJM.
Mitä teillä sitte oikeastaan on enään täällä tekemistä? Teillä ei ole enään pikku Eyolf parasta huolenpitoa. Ei minkäänlaisia velvollisuuksia, — ei tehtäviä mihinkään suuntaan —
ASTA.
Minä pyydän, herra Borghejm, — elkää ahdistako niin ankarasti minua!
BORGHEJM.
Minähän olisin hullu, jos en koettaisi äärimmäisyyteen saakka. Ensi päivinä matkustan kaupungista. Kentiesi en saa teitä siellä tavata. En ehkä saa nähdä teitä taas pitkiin, pitkiin aikoihin. Ja kuka tietää, mitä sillä aikaa voi tapahtua?
ASTA,
(hymyilee vakavasti).