HILDE. Minä pelkäsin, että kaikki olisi silloin saattanut särkyä käsiini. — Mutta meidänhän piti kirjoittaa piirustuksiin.
SOLNESS. Niin. tosiaankin.
HILDE (kumartuu eteenpäin ja katsoo, kun Solness kirjoittaa). Noin hyvää ja sydämellistä. Oh, kuinka minä vihaan — kuinka vihaan tuota Roaldia —
SOLNESS (kirjoittaen). Ettekö ole koskaan pitänyt jostakin henkilöstä, oikein, Hilde?
HILDE (kovalla äänensävyllä). Mitä Te sanoitte?
SOLNESS. Sanoin, ettekö ole koskaan pitänyt jostakin henkilöstä.
HILDE. Jostakin toisesta kai tarkoitatte?
SOLNESS (katsoo ylös Hildeen). Niin, jostakin toisesta. Ettekö koskaan? Näiden kymmenen vuoden kuluessa? Ette kertaakaan?
HILDE. Olen, kerran kylläkin. Kun olin oikein raivoissani Teille, siksi, että ette tullut.
SOLNESS. Silloin välititte toisistakin?