HILDE. Eikö olisi parempi, että Te itse sen tekisitte?
ROUVA SOLNESS. Hyvä Jumala, — olisihan se velvollisuuteni. Mutta kun ihmisellä on velvollisuuksia joka taholle, —
TOHTORI HERDAL (katselee puutarhaan). Nyt hän tulee!
ROUVÄ SOLNESS. Ja, ajatelkaa, — juuri kun minun täytyy mennä sisään!
TOHTORI HERDAL (Hildelle). Älkää hiiskuko mitään, että minä olen täällä.
HILDE. En! Minä kyllä keksin muita juttuja rakentajan kanssa.
ROUVÄ SOLNESS. Ja pitäkää häntä kaikin mokomin kiinni. Minä luulen, että Te voitte sen tehdä parhaiten.
(Rouva Solness ja tohtori Herdal menevät sisälle rakennukseen. Hilde jää seisomaan edelleen kuistille.)
(Rakennusmestari Solness tulee portaita ylös puutarhasta.)
SOLNESS. Täällä joku tahtoi minua tavata, kuulin.