HILDE. Mutta mitä sitten?
SOLNESS. Minä pelkään tilintekoa, Hilde.
HILDE. Tilintekoa? (Pudistaa päätänsä.) Tätä minä en ymmärrä.
SOLNESS. Istukaahan tuohon, niin kerron Teille.
HILDE. Niin, kertokaa! Heti!
(Neiti Wangel asettuu taburetille kaiteen viereen ja katsoo odottavasti rakennusmestari Solnessiin.)
SOLNESS (heittää hattunsa pöydälle). Tehän tiedätte, että ensiksi aloin rakentaa kirkkoja.
HILDE (nyökäyttää päätänsä). Sen tiedän hyvin.
SOLNESS. Sillä, näettekös, minä olin kasvanut poikana maalla hurskaassa kodissa. Ja sen vuoksi tuntui minusta, että se kirkkojen rakentaminen oli arvokkainta, mitä saatoin alakseni valita.
HILDE. Niin, niin.