ROUVA SOLNESS (katsahtaen jälleen Kaijaan). Niin, mutta älä nyt vain sitä unohda, Halvard.
(Vetäytyy huoneesta pois ja sulkee oven mennessään.)
KAIJA (hiljaa). Oi hyvä Jumala, — rouva ajattelee varmaan minusta jotakin pahaa!
SOLNESS. Oh. ei suinkaan. Ei ainakaan muuta kuin tavallisesti. Mutta on parasta että nyt menette, Kaija.
KAIJA. Niin, niin, nyt minun täytyy mennä.
SOLNESS (ankarasti). Ja sitten Te muistatte pitää huolen asiasta, josta puhuin. Kuuletteko!
KAIJA. Oi. jos se suinkin minusta riippuisi, niin —
SOLNESS. Minä tahdon nyt sen asian kuntoon, tietkää! Ja sen täytyy tapahtua jo huomenna.
KAIJA (tuskissaan). Jos se ei muuten käy, niin puran mielelläni kihlaukseni.
SOLNESS (kiivastuen). Puratte kihlauksenne! Oletteko suorastaan hullu!
Aiotteko purkaa kihlauksenne?