SOLNESS. Saanko niin ollen puhua hiukan Teidän kanssanne?
TOHTORI HERDAL. Kyllä; varsin mielellänne.
SOLNESS. No istutaanpa sitten vähän. (Viittaa tohtoria asettumaan keinutuoliin ja istahtaa itse nojatuoliin. Katsoo tutkivasti tohtori Herdaliin.) Sanokaapas, — huomasitteko Te mitään Alinessa?
TOHTORI HERDAL. Nytkö, kun hän oli täällä, tarkoitatte?
SOLNESS. Niin, minuun nähden. Huomasitteko Te mitään?
TOHTORI HERDAL (hymyillen). No, peijakas vie, — eihän sitä voinut olla huomaamatta, että Teidän vaimonne, — hm —
SOLNESS. Hm?
TOHTORI HERDAL. — että Teidän vaimonne ei pidä erikoisesti tuosta neiti Foslista.
SOLNESS. Ettekö muuta. Sen minä olen itsekin huomannut.
TOHTORI HERDAL. Eikähän se ole kummakaan.